I. Kosteuden mittausmenetelmät
1. Kosteusmittarin käyttö
Käytä kalibroitua kosteusmittaria mitataksesi suoraan maalipurkin ympärillä olevan ympäristön suhteellisen kosteuden. Suositeltava vaihteluväli on 40–70 %.
Teollisissa olosuhteissa reaaliaikainen{0}}seuranta on tarpeen, jotta kosteusvaihtelut eivät ylitä ±5 %.
2. Kastepistetesti
Kun ympäristön lämpötila lähestyy kastepistettä (tölkin pinnalle ilmaantuu kondenssivettä), se tarkoittaa liiallista kosteutta ja vaatii säätöä.
II. Epäsuorat tuomiomenetelmät
1. Maalikalvon kunnon tarkkailu
When humidity is too high (>70%), maalikalvo on altis vaalenemiselle ja rakkuloille; kun kosteus on liian alhainen (<30%), it dries too quickly, leading to cracking.
2. Liuottimen haihtumisnopeus
Jos liuotin haihtuu liian hitaasti ruiskutuksen jälkeen (esim. ei ole kosketuskuiva 30 minuutin kuluttua), se voi johtua liiallisesta kosteudesta; päinvastoin nopea haihtuminen osoittaa riittämättömän kosteuden.
III. Varotoimenpiteet
Eri maalityypeillä on erilaiset kosteusvaatimukset (esim. nitroselluloosamaali vaatii kosteutta<75%, latex paint <85%).
Korkean{0}}kosteuden ympäristöissä tulee käyttää ilmankuivaajaa. alhaisissa-kosteusympäristöissä voidaan käyttää ilmankostutinta säätämään kosteutta.
